Luin sunnuntaina
Helsingin Sanomista Anna-Stina Nykäsen artikkelin Miksi tyttöjen ja
poikien koululiikuntaa ei voisi Suomessa järjestää yhdessä?
Haluaisin kertoa oman näkökulmani . Luulisin, että ryhmät
pakollisessa liikunnassa olisi parempi
olla erikseen. Valinnaisessa ryhmässä voi olla
sekaryhmä.
Kysymys on vain,
kuinka opettajat tekevät yhteistyötä.
Minun mielestäni jos poikien ja tyttöjen liikunnan opettajat tekevät yhdessä
suunnitelman ja ottavat huomion sekä
tyttöjen että poikien tarpeet ja ovat valmiit tukemaan toisiaan, onnistuvat yhteistunnitkin.
.Ainakin meidän koulussamme
tämä toimi hyvin. Tanssitunnit sujuvat hyvin: tytöt
ja pojat tanssivat yhdessä .
Aina useammin ulkoliikuntatunneilla pojat pääsevät pelaamaan
tyttöjen kanssa ja toisin päin.
Kuntosalille on hyväksytty,
että pojat joskus tulevat mukaan.
Joskus väliseinä nostetaan ylös ja on pelataan
kaupunkisotaa.
Sulkapallo ja pingis sekaryhmässä on onnistunut monta kertaa.
Mutta ryhmät pysyvät erikseen, jokainen tarvitsee oman rauhan
ilman ylimääräistä stressiä, suorittaa tai pelata tai venytellä esimerkiksi.
Toinen tärkeä asia on turvallisuus. Ei ole varmasti mikään
salaisuus, että pojat ovat fyysisesti vahvempia ja joskus he voivat pelata herrasmiesmäisesti, mutta he haluavat myös haasteitakin, ja poikien ryhmässä ne onnistuvat paremmin.
Valinnainen liikunta
palvelee hyvin niitä liikunnallisia tyttöjä, ketkä ovat valmiita ottamaan
haasteet vastaan ja heille sekaryhmä on sopiva.
Eli enemmän yhteistyötä liikunnan opettajat –tärkeä asia! Kiinnostus säilyy ja kaikilla on mukava ja turvallinen olo.
Terveisin
Tatjana
